Mielessä hakkaa yksi ainoa kysymys, EIKÖ TÄMÄ LOPU KOSKAAN? Jokainen saattaa nyt arvata, että ultran tulokset eivät olleet hyviä. Korotetusta hormonimäärästä huolimatta oikealla puolella vaivaiset 3 onnetonta follia, vasen puoli tyhjä. Keskiviikkona vielä katsotaan mutta on erittäin epätodennäköistä että päästäisiin edes punktioon asti. Toivo on mennyt tämänkin hoidon suhteen. Seuraavaksi sitten otetaan ensi kierron alussa fsh-arvo, jonka jälkeen mun oma hormonitoiminta ajetaan alas vähintään kolmeksi kuukaudeksi. Eli toisin sanoen mulle tehdään vaihdevuodet, ei tule menkkoja, mutta mielialanvaihteluita varmasti sitäkin enemmän. Tällä toimenpiteellä lääkäri yrittää kuivattaa endon, sitten nähdään onko se syy siihen että kumpikaan munasarja ei toimi niin kuin pitäisi. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että mun munasarjat vaan pikku hiljaa lakkaa toimimasta.

 <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Juuri nyt, se että sanoisin olevani rikki, vaikuttaa naurettavalta, sillä se ei riitä lähellekään kuvaamaan sitä olotilaa joka mulla on. Mä olen turta, vihainen, surullinen, niin, nyt mä olen juuri sellainen katkera lapseton, joita olen kuullut monesti parjattavan. Juuri nyt mun on pakko hengittää minuutti kerrallaan ja hokea itselleni että mä selviän tästä jotenkin, jostain se huominen päivä vielä tulee. Mä olen niin vihainen itselleni siitä, että mä jälleen kerran edes toivoin!! Miten helvetin tyhmä ihmisen täytyy olla että edes pienen hetken verran uskoo siihen että tässä maailmassa olisi jonkinlainen oikeus olemassa?? Miten minä, jolta on vedetty matto jalkojen alta jo niin monta kertaa, miten mä voin edes ajatella että joku asia sujuisi? Miten hevetissä mä voin jälleen kerran olla tässä tilanteessa, pieninä palasina rukoillen että jostain löytyisi voimia löytää tie edes tämän päivän iltaan asti?

Meiltä molemmilta vietiin tällä päivämäärällä loppukin toivo 100% biologisesta lapsesta. Niin, mä tiedän että moni ajattelee juuri nyt, että no onhan teillä nyt vielä mahdollisuus jos se hormonitoiminnan alasajo auttaa. Mutta EI, juuri nyt sitä toivoa ei vain ole. Juuri nyt tämä tie on ihan liian pitkä ja kivinen. Mä en tiedä miten mä ite selviän tästä, saati miten mä voisin auttaa murua. Mä en tiedä mistään mitään. Juuri nyt, takki on aivan tyhjä.

Mä pyydän ja mä rukoilen, sinä joka luet tätä juuri nyt, sinä jolla on ollut elämässä niin suuri onni, että olet saanut lapsen, lahjan, minä rukoilen sinua, mene, ota lapsi syliisi, kerro hänelle että hän on lahja, kerro hänelle kuinka paljon häntä rakastat. Ennen kaikkea, älä koskaan, älä ikinä unohda kuinka siunattu sinä itse olet, älä sitä kuinka suuri onni sinua on kohdannut kun sinulle on lapsi annettu.

Juuri nyt, minä itse yritän selvitä hetken kerrallaan.