Eli loikataanpa nyt päivä taaksepäin ja laitetaan tämä eilispäivän kirjoitus vielä tähän....

Eli pp8, veritestiin 4 yötä

Eilinen oli päivä joka varmasti pysäytti meistä monet, jokaisen jollain lailla. On niin vaikea ymmärtää miten kukkaan voi olla niin kylmä ja tunteeton että pystyy tuollaiseen! Miten ne omaiset jotka läheisensä menettivät ikinä voivat selvitä siitä? Ei tässä muuta voi kuin toivoa voimia niille kaikille ihmisille joita tuo karmeus kosketti. Kuinka suurta tuskaa kantavatkaan lopun ikäänsä mukanaan tämän ampujan läheiset. Heillä tuskin on osaa tai arpaa tapahtuneeseen ja silti kantavat omalla tavallaan vastuuta tapahtuneesta, ainakin omissa sydämissään. Heille myös toivon voimia ja jaksamista.

 <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Hiljaiseksi se veti kyllä itsenikin. Alkoi tuntumaan omat oireet ja oireettomuudet taas aika vähäpätöisiltä. Jokaisen on tietenkin elämäänsä jatkettava ja jokaiselle ne omat murheet ja surut on aina niitä suurimpia, mutta aina tällainen pysäyttää.

 

Mutta kuitenkin, kirjoitettakoon nyt kuitenkin ne omatkin olot tähän. Saa sitten seuraavan hoidon tiimellyksessä lukea mitä tuntemuksia on minäkin päivänä ollut. Montaa sanaa ei asian tiimoilta ole sanottavaa, oireettomuus jatkuu. Menkkaolot lisääntyy ja voimistuu. Eilen illalla suihkussa alkoi pyörryttämään melkoisesti, mutta uskon sen johtuvan siitä että taisin istua saunassa vähän liian kauan. Ei ole nimittäin ensimmäinen kerta kun niin käy. Iltaisin palelen, mutta niin teen muutenkin. Vatsassa ei tunnu kerta kaikkiaan yhtään mitään muuta kuin menkkaoloja. Hermo on TODELLA kireällä, sekin erittäin normaali merkki menkkojen alkamisesta. Tissit alkaa oleen normaalit, ei siis kipuilua niissäkään. Vatsa on sellainen ”täyden oloinen” (siis ei sisäisesti J) mikä sekin on täysin normaali menkkaoire mulle. Veritestiin ajattelin joka tapauksessa mennä, haluan nähdä onko Toivo edes yrittänyt kiinnittyä. Se taitaa olla ainoa asia mikä tässä jännittää.

 

Siinä kai tärkeimmät. Ajatukset pyörivät koko ajan sen eilisen ympärillä. Jälleen kerran meille kaikille näytettiin se, että koskaan kukaan meistä ei voi tietää mikä päivä on se viimeinen päivä. Siksi itse jälleen kerran muistin kuinka tärkeää on rakkailleen sanoa että rakastaa!!