Joo, yks kaveri tossa soitti. Hän on siis itse raskaana ja tietää meidän tilanteen kyllä. Alkoi siinä sitten tilittään sitä kuinka vaikeeta HÄNELLE on se, kun kaverit joutuu kärsiin lapsettomuudesta. Että kuinka hän suree meidän ja erään toisen lapsettoman pariskunnan puolesta!!!!! ETTÄ EI OLE HELPPOA HÄNELLÄKÄÄN!!!!

 <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

VOI HELVETTI!!!! Sain vaivoin pidettyä suuni kiinni, itketti vaan niin paljon!! Ei tuollaselle viitti oikeesti edes sanoa mitään. En tiedä yrittikö jotain helvetin säälipisteitä kerätä vai mikä oli mutta tuli taas niin ranteet auki olo että ei mitään rajaa!!! Minkä takia ihmiset jotka tietää toisen lapsettomuudesta ei voi vaan pitää päätänsä kiinni??!!! Oikeesti!!! Tollasesta tulee niin paha olla. Tiedän tietenkin ettei hän sitä pahalla tarkoittanut, mutta hei come on!!! Miettis nyt vähän mitä suustaan päästää!! Ei kannata ihmetellä miks mä en hälle soittele ja kerro missä mennään!

Me ollaan alettu murun kanssa ihan tosissaan miettimään sijaislapsen ottamista. Koko asia on vielä ihan täysin ajatuksen asteella, vielä ei olla otettu edes yhteyttä minnekkään, ajatuksia vasta. Mutta kuitenkin. Mä näkisin sen mahdolliseksi hyvinkin, vaikka joskus biolapsiakin saataisiin. Meillä on yksi tuttavaperhe joilla on sijoituslapsia ja ollaan heidän kanssa asiasta juteltu. Jotenkin se tuntuis niin lohdulliselta että saisi antaa rakastavan kodin sitä tarvitsevalle lapselle. Sitä ei tiedetä mitä mieltä sossussa ollaan näistä lapsettomuus hoidoista, mutta niin kun jo sanoin, vasta ajatuksen asteella on koko asia. Ollaan ajateltu soittaa ja kysyä josko asiasta pääsis keskustelemaan. Meillä päin on huutava pula sijaisperheistä, niin kuin varmaan ympäri maata.

Muuten ei ihmeitä. Päivä kerrallaan mennään eteenpäin. Toisina päivinä vahvempana, toisina heikompana, mutta eteenpäin kuitenkin. Askel kerrallaan.