Yöllä heräsin pari kertaa kun yskiessä veteli oikein kunnolla vattasta. Aamulla tuli menkkaolot. Mitä lähemmäs mennään testipäivää, sitä vahvempana on tunne että ei onnistunut tämäkään hoito. Pelottaa. Mutta kai siitäkin taas selvitään. Jotenkin. Edessä on seuraavaksi sitten ilmeisesti se oman hormonitoiminnan alasajo. Sinänsä tietysti on helpottunut olo, että nyt me tiedämme että hedelmöittyminen ja jakautuminen on mahdollista, se antaa toivoa tuleviin hoitoihin.

 <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Ei kai saisi antaa periksi ennen kuin hoito on todistettavasti epäonnistunut, mutta kai sitä jotenkin koittaa suojata itseään pahimmalta pettymykseltä. Pettymyshän se on joka tapauksessa, vaikka kuinka koittaisi etukäteen varautua, toivoohan sitä silti ihmettä. Mitään oireita ei ole, palelen, mutta niin teen muutenkin. Välillä ällöttää, mutta niin ällöttää muulloinkin. Vatsassa nippailee, mutta niin tekee aina ennen menkkoja. Eli ei siis yhtikäs mitään mitä voisi tulkita mahdollisiksi raskaus oireiksi. Ei niin yhtikäs mitään. On jotenkin tosi masentunut olo juuri nyt tästä asiasta.

Ostin muuten eilen pikkujoulumekon J Se on sellainen ihana olkaimeton puoleen sääreen ulottuva  tumman siniharmaa jossa alaosan päällä on musta sifonki (murun sanojen mukaan seksiverkkoJ). Vyötärön kohdalta tyköistuva ja alaosa levenee ja on silleen pussilla! Nyt kun viel löytyis kengät! Mä oon aina ollu NIIN kenkäfriikki, kaapit on niitä pulollaan mut ei mitään just tähän sopivaa…. Joten eihän siinä sitten muu auta kun painua kenkäkaupoille J No, siinähän sitä tekemistä on!!!

Kaippa tässä täytyy koittaa taas töitäkin tehdä välillä! Voikaa hyvin!