Tänä aamuna positiivareiden aamun ajatuksessa sanottiin seuraavaa:

 <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Elämäsi parhaat vuodet ovat ne,
jolloin päätät että sinun ongelmasi
ovat sinun ongelmiasi. Et syytä niistä
äitiä tai ekologiaa tai presidenttiä.
Tajuat että hallitset omaa kohtaloasi.

-Albert Ellis

Ja voi kuinka totta tuo onkaan!! Kunpa me kaikki aina muistaisimme sen, että tämä elämä, se oma onni on aina itsestä kiinni. Kukaan muu ei sitä sulle eteen kanna. Ja tän kaiken eteen mä olen alkanut itse tekeen töitä. Ja kuinka paljon siitä saakaan energiaa itselleen!! Toki on ja tulee olemaankin niitä päiviä jolloin tuntuu että tää maailma on niin läpeensä paha paikka ja kaikki kaatuu niskaan, mutta niistäkin soista on niin paljon helpompi nousta kun osaa pahimmallakin hetkellä löytää edes jonkun ihan pienen onnen helmen.

Vaikka tää elämä on tuonu jo ennen tätä lapsettomuutta mukanaan niin paljon tuskaa, surua ja vielä enemmän surua niin juuri tää lapsettomuus on kasvattanut mua varmasti eniten. Varmasti sillä on osansa, että tämä lapsettomuuden suru on tullut vielä äidin menettämisen päälle, eli mä olen ollut NIIN pohjalla ja NIIN rikki että mulla on ollut edessäni tasan kaksi vaihtoehtoa. Joko mä jään siihen suruun jumiin tai sitten mä otan itteäni niskasta kiinni ja lähden pienin askelin eteenpäin. Ja se eteenpäin lähtö on todella kannattanut.

Tottakai mulle tulee yhä edelleen niitä päiviä kun mä olen niin täynnä katkeruutta ja vihaa, mutta jotenkin niiden tunteiden kanssa alkaa pikku hiljaa oppia elämään, niistä hetkistä pääsee helpommin yli. Toki on niitä päivä kun mua vit***** niin suunnattomasti se, että toisille ihmisille kaikki tässä elämässä tapahtuu vaan niin kuin itsestään, mutta mä olen oppinut sen, että se ei ole niiden vika, se ei todellakaan ole mun vika. Mulla on mun elämä, ja hyvä elämä onkin, ja muilla on muiden elämä. Koskaan ikinä missään tilanteessa enkä mistään hinnasta mä EN vaihtais omaa elämääni kenenkään muun elämään.

Silloin mä suutun ja olen surullinen kun mua tahallaan satutetaan, juuri silloin mulle tulee niitä katkeruuden hetkiä siitä että joillekkin elämä on niin "helppoa"! Kunnes mä taas tajuan että niillä ihmisillä on omat ongelmansa. Se päällimmäinen ajatus joka mulla tällä hetkellä on, on se, että mä todella koen saaneeni mitä parhaimman elämän. Jos asioita jotka on tapahtunut ei olisi tapahtunut, mä en olisi tässä missä mä just nyt olen. Tottakai on asioita jotka mä todellakin haluaisin pyyhkiä olemattomiin, tottakai mä ottaisin silmänräpäyksessä äitini ja isäni takaisin, mutta ne on asioita joille mä en vaan kertakaikkiaan voi yhtään mitään. Mulla on kuitenkin itselläni avaimet kääntää vaikeudet voitoksi. Ja sen mä aion tehdä! Vielä jonain päivänä tää kaikki suru muuttuu mun sisälläni voimaksi. Sellaiseksi voimaksi jolla mä voin auttaa muita ihmisiä!

Tämä olkoon kannustuskirjoitus kaikille niille, joista juuri nyt tuntuu siltä että elämä ei kanna. Tämä olkoon kannustuskirjoitus myös mulle itselleni niiden päivien varalle kun suru tuntuu kohtuuttoman suurelta kantaa!

Rakastakaa elämää, rakastakaa ennen kaikkea itseänne! Tehkää arjen pienistä hetkistä niitä onnen helmiä!!