<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Aikaa on vierähtänyt taasen blogin päivityksestä. Oikeastaan mitään sen ihmeellisempää ei ole tapahtunutkaan tällä välillä. Fyysinen olo on leikkauksen jäljiltä mainio, tuntuu ihan kuin mitään leikkausta ei olis tehtykään. Ainoa mikä on, on se, että jos pitää esimerkiks farkkuja joiden nappi osuu juuri navan kohdalle niin silloin sen huomaan kun alkaa napaa särkeen. Mut se onkin sit ainoa asia. Haavat on parantunut tosi hyvin.

 

Nyt odottelen menkkoja mut ilmeisesti leikkaus on sekottanut taas kierron. Nyt mennään kp 30, ihan joitakin pieniä oloja oli eilen, mutta ei mitään sellaista että ne sieltä tänään tai huomenissa alkais. Ottaa aivoon, kaikki tää vaikuttaa taas tulevan hoidon aikatauluun jne.jne. ”Hyvässä lykyssä” käy niin jos kierto venyy enemmän että hoitoa ei ehditä ennen klinikan kesälomaa tekemään eli se venyy sit taas syksylle….. Enkä mä edes nyt viel sit tiedä et mikä sen jatkon kohtalo edes on. Oon menossa klinikalle siis vasta tulevien menkkojen jälkeen, sitten tiedän jatkosta lisää.

 

Nyt mua hirvittää onko muhun iskeny joku mahataudin poikanen, eilis iltapäivästä asti on ollu huono olo ja jatkuu edelleen. Aamulla oli vattakin ihan löysällä (niin paljon kun se kaikkia kiinnostaakin J ). Toivottavasti tää on nyt vaan joku tällänen ”normaali” pahanolon aalto eikä mikään oksennustauti!!

 

Ja sitten henkiseen oloon……. Joopa! Ei taida löytyä sanoja siihen asiaan. Maanantai iltana mä sain sellasen itku kohtauksen ettei hyvä tosikaan. Mä itkin ja tärisin. Mun on ihan turha edes yrittää kuvailla sitä olotilaa mikä mulla oli, ei siihen tuskaan ole sanoja. Se oli vaan jotain ihan järkyttävää. Sitä kesti kolme tuntia. Kai mun tarttis taas mennä jutteleen jonnekkin, mut nyt vaan tuntuu siltä että voimat ei riitä siihen. Kokemuksesta kun tiedän kuinka koville se ottaa. Toki tiedän kokemuksesta senkin kuinka paljon se helpottaa sit kun se pahin tuska menee ohi, mut just nyt mä en vaan pysty menemään. Enkä mä tiedä mikä tähän auttaa. Tuntuu vaan siltä et päivät menee ohi ja tavallaan hukkaan kun elää sellasessa sumussa. Onneks tuli tälläset ilmat, ne piristää edes hieman.

 

Mutta tätä tää elämä on. Se on vaan pakko jaksaa ja mennä eteenpäin! Hyvää viikonloppua teille kaikille, voikaa hyvin!