Niin, sellainen on tämä äitienpäivä mulle, vuoden pisin päivä. Oma syli huutaa tyhjyyttään ja äidilleni vien kukat hautakummulle. Kipu, tuska ja suru on taas jotain sanoinkuvaamattoman suurta. Tuntuu että henki ei kulje ja jalat lähtee alta. Tommi Läntisen laulun sanoja lainatakseni "Syvälle sydämeen sattuu."

Tuntuu siltä kuin olisi pakko kirjoittaa mutta mitään ei tunnu tulevan pihalle. Mutta niinhän se mulla aina menee, silloin kun kipu on kaikkein suurin, mitään ei tule pihalle. Kaikki se tuska käpertyy syvälle sielun sopukoihin.

Kunpa edes pienen ohikiitäväksi hetkeksi saisin äitini takaisin, edes siksi aikaa että olisi aikaa halata, kertoa että rakastaa. Mutta ei. Ei enää koskaan. On vain minä ja tämä niin kipeä tyhjä syli. Ääretön kaipaus.