Ensinnäkin kiitos kaikille jotka ovat käyneet "huhuilemassa", jokaisen kommentin olen lukenut ja teitä ajatellut.

Paljon on matkaa kuljettu siitä kun viimeksi olen tänne mitään raapustanut. Suru on ollut suunnattoman suurta mutta tänään minä kirjoitan täynnä kiitollisuutta ja toivoa. Jos kaikki menee hyvin, on meitä syksyllä kolme. Neljättä kuukautta saan nyt kantaa ihmettä sisälläni.

Kirjoitin joskus aiemmin tämän Tommy Tabermanin runon tänne. Juuri näin kävi meille. Uskomme ihmeeseen mitattiin.

 

"Joskus, jonakin iltana
kun sydän on hetken
avuton ja sokea,
repii ja potkii suruissaan,
me soudamme
vuolaaseen vastavirtaan
ilman airoja,
pelkän halun ja tahdon voimalla
Joskus, jonakin iltana
meidän uskomme
ihmeeseen mitataan"


- Tommy Tabermann


 

Iäti kiitollisena.


Aadis