... jep, aika "maanantai fiilis". Menkat tuli eilen ja tulikin taas sellasten kipujen kanssa että ei hyvä tosi! Joudun syömään ensimmäisen vuotopäivän aikana ämpärillisen vahvoja särkylääkkeitä, jonka seurauksena tänä aamuna oksensin! Vatsa on taas aivan rikki niistä lääkkeistä! Toisinaan sitä miettii että jos vaan löis hanskat tiskiin ja ottais pillerit takas käyttöön, pääsis niistä HELVETILLISISTÄ kuukautiskivuista. Vaikka no, yhden päivän kipu kerran kuussa on kai melkosen pieni hinta siitä, jos se oman nyytin syliinsä sais.

Viikonloppu meni taas nopeesti. Käytiin katsomassa kavereiden viikon ikäistä vauvaa..... no joo, jokainen joka on kokenut lapsettomuuden tuskan, tietää, miltä meistä molemmista tuntui..... Toisille sitä suodaan ja toisille ei! Koskahan se suominen alkais meille? Oon ollu melkosen rikki viime aikoina. En oikein oo jaksanut uskoa että tästä koskaan tulis sen valmiinpaa. Oon jo valmistautunut siihen että me kuulutaan juurikin siihen 20% joita ei lapsettomuushoidoilla voida auttaa.

Aika sekavat on tunteet tulevasta hoidosta. Piikittely alkaa siis tänään, perjantaina eka ultra. Mä vaan NIIN lujaa toivon että siellä follit kasvais. Toisaalta tahtoisin uskoa ihan kympillä että nyt se onnistuu, toisaalta en edes haluaisi uskoa, jotenkin sitä haluais säästää itteään. Vaikka senkin kyllä jo tietää, että uskoo tai ei niin pettymys tulee olemaan sanoinkuvaamaton jos nega pamahtaa tästäkin hoidosta. No, neljän viikon päästä ollaan taas siinäkin viisaampia.....