... pelottaa huominen ja isosti!!!! Miten tää voikin olla näin vaihtelevaa. Välillä mä ajattelen siitä punktiosta, että siinähän se nyt menee, kyllä sen vajaan puol tuntia nyt kestää vaikka kuinka päin ja sit taas seuraavassa hetkessä mua pelottaa niin että meinaa oksennus tulla.

Mun on ihan hirvee ikävä mun miestäni. Siis ikävä sen iholle, lähelle, kiinni. Sellanen kosketuksen kaipuu joka saa ihonkin kipeäksi. Mä tahtoisin olla kotona peiton alla alasti ihan iholla. Tuntuu siltä niin kuin mua ei olis pidetty sylissä sataan vuoteen (ja kuitenkin viimeisimmästä halauksesta on nyt aikaa noin 10 minuuttia). Saapas nähdä kuinka mä ollenkaan selviän kun mies on viikonlopun mökillä.... ;) No, onneksi tuo ei ole kun kaksi yötä (ja siinäkin on muuten kaksi yötä liikaa...) ja sunnuntaina sitten muru tulee jo kotiin. Ja saanhan ens yön olla lähellä.....

Aika äkkiä elimistö on "palautunut" hormooneista. Puhun nyt niistä aiemmin mainitsemistani seksihaluista jotka oli kateissa... No, nyt ne on todella PALANNEET!!!! Ja niin kuin asiaan kuuluu, nyt me emme voi rakastella koska huomenna täytyy olla simppoja riittävästi.... AAARRRGGGHHH!!!! Tahtois vaan niin nautiskella toisesta....

Eilen illalla pistin sen pregnylin, ei tuntunu enää missään. Nyt mä sit panikoin että toivottavasti ne rakkulat ei lähde kaahaan sieltä itekseen mihinkään. Oon kyl yrittäny rauhotella itteeni, että eiköhän se tohtori setä tiedä koska pitää mitäkin tehdä, mutta.... kun on tällänen pää niin ei voi mitään!

Eilen harrastin taas leipomista... Miehen yksi työkaveri jo lähetti tänään sähköpostia että enkö mä vois edes jotain pahaa leipoo kun hänen laihdutuskuuristaan ei tuu mitään :) Vastasin sitten että heidän on nyt vaan kärsittävä tästä niin kauan kun tää mun leipomisvimma kestää ;D En viitisiny laittaa että kuules, koska me ei voida saada lasta, mä haluan leipoa. Ja tämä harrastukseni jatkuu tasan niin kauan kun saamme lapsen, lihot sinä tai et!! Voi luoja että kuulostaa taas ihan täyspäiseltä.... Tähän vois lainata sitä vanhaa sanontaa että vanhuus ei tule yksin, silleen hieman muokaten : lapsettomuus ei tule yksin! Se tulee näköjään leipomispakon kanssa...... ;D

Kuten huomaatte, tänään mua vähän jopa naurattaa! Lieneekö syynä se eilinen thay terapia ja sen tuoma psyykkinen ja emotionaalinen tila..... Oli ihan jees hoito, mutta en ollu siitä mitenkään taivaissa. Maksokin niin helvetin paljon (220€), että tais olla mun osalta ensimmäinen ja viimeinen kerta!!! Niin psyykkiseks ja emotionaaliseks mä en sentään tullu että maksan melkein yhden inseminaation hinnan jostain hieronnasta!!! Just joo, nyt alkaa jo vertaan hintojakin lapsettomuushoitojen hintoihin.... VOI LUOJA!!!!! Kai mä kohta jo löydän itteni kenkäkaupasta miettimästä, en taida ostaa noita kenkiä, saan sillä rahalla annoksen gonalia...... Ja voin kertoa, että mikään, EI MIKÄÄN tässä maailmassa estä mua ostamasta kenkiä!!!!!

Nyt mä menen, ja palaan sitten maanantaina! Pitäkää peukkuja meille huomiselle, että punktio menis hyvin ja saatais kaikki talteen ja vielä hedelmöitettyäkin!!! Pitäkää huoli itsestänne!