Voi kuinka hyvää voikaan ihmismielelle tehdä kunnon yöunet!! Aamulla tuntui kuin olisin uudesti syntynyt! No, jos ei nyt sentään ihan, niin ainakin melkein J

 <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Sanoinkin aamupala pöydässä murulle, että voi kun olisikin sellainen vipu päässä mistä vääntää ajatukset edes hetkeksi pois tästä lapsettomuudesta. Voisimme marraskuuhun asti nauttia vain toisistamme ja elämästä, rakentamisesta ja laiskottelusta. Mutta kun ei ole niin ei ole. Nyt on elettävä päivä kerrallaan ja YRITETTÄVÄ olla ajattelematta asiaa liiaksi. Onneksi rakennustyömaalla alkaa olemaan sellainen vaihe, että pian päästään itse tositoimiin J

Eilen illalla makoiltiin murun kanssa sängyssä ja puhuttiin tästä lapsettomuudesta. Puhuttiin luovutetuista munasoluista ja adoptiosta. Tähän asti olemme molemmat olleet sitä mieltä, että jos ei ”meidän omista aineista” biologista lasta saada, sitten adoptoimme. Nyt kuitenkin, minä varsinkin, olen todella paljon ajatellut asiaa, niitä luovutettuja munasoluja. Toki meillä on vielä se ICSI kokeilu edessä, mutta minä jonka aina pitää etukäteen kaikkia asioita ajatella, olen jo siis luovutetuissa munasoluissa J

Rakas sisareni on omasta aloitteestaan ehdottanut minulle, että hän olisi valmis solunsa luovuttamaan meille. En tiedä, miten se käytännössä tapahtuisi ja onko se edes mahdollista niin että luovutus tapahtuu tavallaan suoraan ihmiseltä ihmiselle. En tiedä olisinko todellisuudessa siihen valmis. En tiedä. Muru sanoi niin koskettavasti asiasta, kun puhuimme juuri siitä, että jos sisareni munasoluja luovuttaisi, että ”Hän on sinun lihaa ja verta, lähimpänä äitiäsi ja isääsi.” Niinhän se on. Sama perimä olisi silloin minun puoleltani. Se kosketti minua jostain syvältä sydämen sopukoista. Varmasti juuri siksi niin paljon, koska äitiä ja isää ei enää ole.

Olen miettinyt, varsinkin tänään paljon tuota ihmisten suhtautumista tähän lapsettomuuteen. Varsinkin kun olen lueskellut niitä anonyymejä kommentteja mammun ja muiden sivuilta. Pöyristyttävää! Se on kumma miten toiset kuvittelevat voivansa arvostella muiden tunteita ja ajatuksia. Ne kun kuitenkin ovat AINA meidän jokaisen yksityisomaisuutta. Ei kenelläkään, ei koskaan, ei edes sellaisella joka on saman kokenut, ole koskaan oikeutta tulla sanomaan toiselle että sinä et saa tuntea niin tai näin. Jokainen tuntee, niin ilot kuin surutkin, erilailla ja se on meidän jokaisen oikeus. Mielestäni jokamiehen oikeuksiin tulisi lisätä kohta: Jokaisella on oikeus tuntea niin kuin tuntee!

Eipä kai tähän päivään muuta, korvien välissä paljon iloisia ajatuksia. Niistä nautin tänään J

Voikaa hyvin, halauksin Aada