Tänään on taasen luvassa ihanuutta, nimittäin yhteistä aikaa murun kanssa J Maybe baby oli kommentoinut yhtä postausta ja kirjoitti kuinka onnekas saan olla kun minulla on niin ihana mies! Ja voi kuinka oikeaan hän osuikaan! Yksikään päivä ei kulu niin, ettenkö minä kiittäisi siitä, että olen hänet elämääni saanut. Niin hyvinä kuin huonoinakin päivinä olen koko sydämestäni sitä mieltä, että hän on minulle sanalla sanoen täydellinen!

 <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Olen monesti miettinyt sitä, että kuinka paljon helpompaa näiden kaikkien surujen kestäminen on, kun on tuollainen mies rinnalla! Katselin eilen toisella silmällä leipomisen ohella (juups, uskokaa tai älkää, minä VAIHTEEKSI leivoinJ) dr. Phil:iä ja siellä oli vieraana pariskunta jonka mies arvosteli kovin sanoin vaimoaan, vaimon tekemisiä ja tekemättä jättämisiä. En nähnyt sitä, mitä mies vaimolleen on sanonut, mutta ilmeisen raakaa kieltä oli käyttänyt. Joka tapauksessa, mieleeni jäi itse Philin sanat kun hän sanoi tälle ko. miehelle että hän itse tietää onnistuneensa silloin, kun hän tietää, että hänen vaimonsa voi seistä 10 000 naisen keskellä ja sydämessään tietää, että yhtäkään näistä naisista ei kohdella niin hyvin kuin häntä! Melkein itku tirahti siinä sohvan nurkassa kun tajusin että minulla on juuri noin! Sanoinkin asian ääneen tänä aamuna aamupala pöydässä murulle. Olen minä melkoinen onnen myyrä J

Muistan, kuinka ennen murua aina ajattelin kun kuulin jonkun sanovan että mieheni tai vaimoni on paras ystäväni, että voi huh huh, joo, niin varmaan!!! Jälkeenpäin olen saanut niellä jokaisen sanani! Sillä muru on todella myös paras ystäväni. En olisi koskaan voinut villeimmissäkään kuvitelmissani edes toivoa että osalleni tulisi näin suuri ja pyyteetön rakkaus. Tämän rakkauden eteen olen valmis antamaan kyllä ihan kaiken.

Tässä kai ne päällimmäiset tähän päivään. Viime viikonlopun katastrofista huolimatta tuntuu että olen onnellisempi kuin pitkään pitkään aikaan. On jotenkin helpompi hengittää. Juuri nyt ei edes oikeastaan pelota, se on paljon se! Ja vaikka aiemmin tällä viikolla tuntui jotenkin ylitsepääsemättömältä se, että joudumme odottamaan seuraavaa hoitoa marraskuulle, niin eilen illalla saunan parvessa juuri puhuttiin, että todellisuudessahan siihen pistosten alkamiseen ei ole kuin viitisen viikkoa, eli ei aika eikä mikään! Tiedän paljon ihmisiä jotka joutuvat jonottamaan hoitoa hyvässä lykyssä jopa melkein vuoden! Olemme siis tässäkin TODELLA onnekkaassa asemassa. Maanantaina on nyt sitten se ultra missä katsotaan minun munasarjat että voitaisiinko hoito tehdä jo heti seuraavaan kiertoon. Mutta enää en ota siitä paineita, jos voidaan, hyvä. Jos ei voida, sekin on hyvä! Eli kaikki käy mulle J

Niin paljon on kiitollisuutta sydämessäni, niin paljon hyviä asioita elämässäni. Niistä tahdon nauttia nyt. Surraan sitten myöhemmin jos tarve vaatii!

Ihanaa viikonloppua kaikille, pitäkää itsestänne huolta! Ja muistakaa RAKASTAA!!!