Niin, nyt se piinailu on sitten ihan oikeasti totta. Eilen saatiin pieni Toivo matkaan mukaan. Lääkärin mukaan alkio oli laadukas, se sijoittui hyvään paikkaan kohdussa ja kohdun limakalvo oli kaunis ja hyvä. Nyt on siis kaikki ainekset kasassa, se on enää yksin Toivosta kiinni, onko tarrasukat jalassa vai ei.

 <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Tätä kaikkea on niin vaikea ymmärtää. Että me nyt olemme tässä, meillä on nyt ihan oikea mahdollisuus. Kyllä siinä taidettiin molemmat itkua nieleskellä kun lääkäri ultralla näytti mihin Toivon laittoi! Tai no, eihän siinä ultrassa nyt näkynyt kuin se neste jonka mukana Toivo perille meni, mutta kuitenkin!!! Lääkäri antoi meille kuvankin alkiosta, me lupasimme laittaa sen kehyksiin takan reunalle J

En tiedä onnistuuko tämä hoito vai ei, mutta joka tapauksessa olen niin kovin kiitollinen tästä mahdollisuudesta. Vielä viime viikolla lääkäri oli hyvin epäileväinen edes punktioon asti pääsystä ja nyt me olemme tässä, Toivo matkassa mukana.

Rakkaus, sen puutteen vuoksi ainakaan Toivon matka ei pääty, se on varmaa!

Eilen illalla siinä moneen otteeseen itkua nieleskelin, kuinka liikuttavaa on se, kuinka ihmiset jotka tästä tietävät, myötäelävät niin lujasti mukana. Se koskettaa. Iso kiitos myös teille kaikille jotka täällä jaksatte käydä lukemassa ja tsemppaamassa, se tuntuu aina hyvältä!

Mielessä risteilee ajatuksia ja sanoja vaikka kuinka paljon, en vain juuri nyt osaa kirjoittaa niitä itsestäni pihalle. Olo on jotenkin rauhallinen ja seesteinen, en kai edelleenkään ymmärrä mitä sisälläni tapahtuu. Voikaa hyvin, niin minäkin teen!