On ollut hiljaista tämä "bloggailu" viime aikoina. Kaunis kiitos teille kaikille tuesta, jälleen kerran sanon kuinka uskomatonta se on, miten täysin vieraat ihmiset myötäelää mukana! KIITOS!

Mieli on jo paljon parempi! Surullinenhan sitä asiasta on, tietenkin, mutta kun tuohon luonteeseen vaan kuuluu se, että joka asiasta sitä koittaa niitä positiivisiakin asioita löytää niin niiden avulla sitä pääsee eteenpäin! Mä oon onnellinen siitä, että keskenmeno tapahtui niin pian. Kun ei sitä ehtinyt oikeasti edes tajuamaan olevansa raskaana, niin nyt tuntuu siltä niin kuin koko asiaa ei olis edes tapahtunu. En osaa sitä selittää mut kuitenkin. Ja antaahan se tavallaan uskoa tulevaankin kun nyt on kerran ainakin todistettu että raskautuminen on mahdollista.

Nyt mä odottelen sit aikaa sinne laparoskopiaan. Luulisin et se tapahtuu vasta joskus syksyllä. Sen jälkeen kun siitä oon toipunut niin sitten tehdään seuraava hoito. Odottavan aika on pitkä, mut me ollaan molemmat sitä mieltä että tää tauko tulee nyt oikeaan paikkaan. Saa olla ja touhuta mitä huvittaa eikä tarvi kellottaa elämäänsä hoitojen mukaan. Saa hetkeksi unohtaa koko lapsettomuuden (siis siinä määrin kun se nyt yleensä ottaen on edes mahdollista).

Mieli on siis pääosin varsin positiivinen, toivotaan että se pysyykin sellaisena!

Voikaa hyvin ja tsemppiä kaikille kohtalosisarille hoitoihin!!