Nyt oli ihan pakko ottaa tämä virtuaalikynä kauniiseen käteen ja kirjoittaa vielä pienen pieni vuodatus tälle päivälle!

 <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Tällä päivämäärällä minut on ylennetty siihen kunnianarvoiseen kokoonpanoon joiden surua tästä lapsettomuudesta katsotaan aiheelliseksi arvostella. Ja luonnollisesti nimettömänä! Niin kuin tämän ihmettelijän kommenttiin jo vastasinkin, minä säälin häntä.

En vain jaksa ymmärtää miten kukaan ikinä koskaan kuvittelee omaavansa niin suuren täydellisyyden että katsoo asiakseen voida arvostella toisen ihmisen surua?! On kyse mistä surusta tahansa, kukaan, ei yhtään kukaan voi mennä toiselle ihmiselle sanomaan että sinä suret väärin, liian paljon tai väärää asiaa. Kukaan, joka ei ole asunut minun sydämessäni, ei voi sanoa kuinka paljon minulla on oikeus surra tätä lapsettomuutta. Ei kenellekään voi sanoa niin.

Ystävyys suhteideni katoaminen on osaksi myös minun syytäni, sitä en todellakaan kiellä. Mutta tämä ihmettelijä sanoin meidän lapsettomien olevan niiiiin täynnä tätä omaa lapsettomuuttamme että ystävämme ei sen vuoksi enää meitä tapaa. ???? HALOO ???? Hän käski minun ajatella myös sitä, että eikös se ole ihan normaalia että lapsiperheet viettävät aikaansa muiden lapsiperheiden kanssa? HUH HUH!!! Kaikkein eniten minua kai ärsyttää kyseisessä kommentoijassa se, että hän pitää minua todella tyhmänä!!

Kyllähän asia on niin, että TOTTAKAI minä ymmärrän sen, että lapsiperheet viettävät keskenään aikaa. Sitä minä en ymmärrä että ystävyys lapsettomaan lopetetaan siihen kun lapsi tulee. Kommentoija pitää kai itsestään selvänä sitä, että ystävät vaihdetaan elämäntilanteen mukaan! No, toisilla saattaa olla näin, itse en henkilökohtaisesti vain moiseen ole kasvatettu.

Pisteenä i:n päälle, hän käski ajattelemaan sitä, että lapsettomuus ei ole maailman loppu niin kauan kun maailmassa on paljon lapsia ilman vanhempia. Jep! Muistakaas nyt kaikki lapsettomat, EI SAA surra liikaa, katsokaas meidän tulee olla onnellisia siitä, että maailma on pullollaan lapsia joilla ei ole vanhempia!! Minä olen kai itse henkilökohtaisesti mieleltäni jotenkin vajaa ja myös tunnevammainen koska minä en todellakaan osaa ajatella noin. Jos se todella on noin, eikö mielellään joka toisen pitäisi jättää bio-lapset hankkimatta ja adoptoida?! Kaikille meille lapsettomille se ei ole edes vaihtoehto. Tai edes mahdollista. Meille murun kanssa adoptio on vaihtoehto, mutta ymmärrän myös heitä joille se ei ole.

Loppuviimeksi olen yksinomaan kiitollinen tälle ihmettelijälle hänen kommentistaan. Sain taasen purkaa palan pahaa oloani ja ymmärsin jälleen kerran, kuinka rikasta minun elämäni on, tästä kaikesta surusta huolimatta!

Sinulle, "ihmetellen", toivon oikein kaunista ja hyvää elämää! Toivon sinun säästyvän kaikelta tältä surulta ja tuskalta. Tulkoon sinunkin osasi meille jotka sen jaksamme kantaa!