Eilen siis saatiin olosuhteisiin nähden ihan hyviä uutisia ultrasta. Yksi munis oli jatkanut kasvuaan MELKEIN normaalisti. Huomenna sit viel katotaan ja jos se yksi ja ainokainen vielä siltä näyttää niin sit se punktioidaan maanantaina. Näin jo muuten viime yönä sellasta unta että lääkäri punktio mut ilman minkäänlaista särkylääkitystä, sanoi vaan että ei yhden takia viitsi lääkitä??!! UPS!

Huomis aamuna siis jälleen ultra. Pelottaa. Jännittää. Kaikkea siltä väliltä. Eihän sitä tarvita kun se yksi solu, MUTTA. Se kun ei todellakaan ole varmaa että se saadaan punktioitua sieltä, ei ole senkään vertaa varmaa hedelmöittyykö se, jakaantuuko se, kehittyykö se siirtokelpoiseksi jne.jne. Mutta toivotaan, toivotaan niin helvetin lujasti!! Niin kauan on pakko toivoa kun edes siihen toivoon on jotain mahdollisuuksia!!

Aamulla oli taas vähän sellanen ranteet auki olo, mutta mä olen tän päivän käyny sellasta sähköpostiterapiaa Haikkiksen kanssa että taas alkaa elämä näyttään huomattavasti valoisammalta! ISO kiitos jälleen kerran S, oot kyllä todellakin korvaamaton henkinen tuki!!!

Niiden kilometrien pituisten meilien jälkeen mä en nyt enää tänään jaksa alkaa tilittään tänne, jos sit vaikka huomenna kun näppikset lakkaa savuamasta ;)

Huomenna siis kerron ultran tulokset! Pitäkää peukkuja, jooko?