Tänään ei siis tarvi pistää enää kuin pregnyl!!! ONNEKSI!! Eiliset pistokset hoidin tien poskessa levähdysalueella ja kyllä taas kävi mielessä että kuinka helvetin vaikeeta tän kaiken pitää oikeesti olla!

 <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Perjantain punktio lähestyy… Ihme kyllä olo on aika paljon rauhallisempi kuin alkuviikosta. Luultavasti se pahin iskee sitten perjantai aamuna kun on aika lähteä klinikalle…. Pelko negatiivisesta raskaustestistä kasvaa päivä päivältä. Ja samalla toivo nostaa päätään. Miten selviän jos tämäkään hoito ei onnistu? Miten kerään itseni sen jälkeen? Lokakuu on sitten ”hoidoton” kuukausi, IVF:n jälkeen kun täytyy antaa elimistön ”palautua”. Me niin toivotaan kovasti että saatais pakkaseenkin jotain. Säästyis sitten punktioilta ja muilta marraskuussa. Toki suurin toive on tietysti se, että ei tarvittais pakkasia eikä enää punktioita vaan yhdeksän kuukauden kuluttua olis nyytti kainalossa.

Toissa iltana, siis silloin kun tää maailma tuntui taas ylitsepääsemättömän pahalta paikalta, maattiin illalla sängyssä ja mieheni sanoi että hän niin haluaisi että meitä olis oikein semmonen iso pataljoona. Minun itkun nieleskely loppui siihen paikkaan, nimittäin siinä ei sitten enää nieleskelyt auttanu, itku tuli ja voimalla tulikin. Olin NIIN surullinen. Onnellinen olen siitä, että mieheni ajattelee noin, itsekkin olen sitä mieltä että meille on tervetulleita kyllä ihan kaikki lapset jotka vaan saadaan. Niin kauan on hyvä kun ei tarvi bussia ostaa J

Surin siis jälleen hänen puolestaan. Sitä että miksi näin täytyy tapahtua, miten noin hyvän ihmisen ei anneta tulla isäksi. Olo oli täysin voimaton. Miten minä lohdutan toista kun olen itsekin näin rikki? Miksi en saa elää sitä päivää että saisin hänelle kertoa että hänestä tulee isä? Miksi en saa nähdä sitä, kuinka hän pitelee vasta syntynyttä lastaan sylissään??? MIKSI? MIKSI? MIKSI?

No, eipä tuota näytä mikään muu kuin aika, kuinka meidän käy.

Tänään on luvassa yllättäen leipomista, siis sitä terapialeipomista. Miehen työpaikalla ollaan tyytyväisiä kun sillä on nykyään melkein joka päivä jotain viemistä kun kotona ei tuu kaikkia syötyä. Se on hyvä että pystyy edes jonkun mieltä ilostuttamaan. Ennen leipomista on kuitenkin luvassa hemmottelua. Menen sellaiseen Thay terapiaan. En ole ennen moisessa käynyt. Se kuulostaa tältä:

Hoidot vaikuttavat konkreettisesti poistaen kuona-aineita, liuottaen kehon rasvoja ja selluliittiä sekä kiinteyttäen ja hoitaen. Perustuu eteerisiin elementteihin, joissa eri öljyillä ja esansseilla saavutetaan uusi fyysinen, psyykkinen ja emotiaalinen tila.

Psyykkinen ja emotiaalinen tila? Voi helvetti!!! Onkohan toi nyt vähän liian vaarallista jo muutenkin hulluuden rajoilla keikkuvalle ihmiselle J No, sen tiedän illalla!