Nyt on pakko kyllä lainata tämän aamuisen Positiivareiden ajatusten aamiaisessa ollutta elämän viisautta! Kuinka totta tämä onkaan:

 <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Elämänkulkuasi ei ratkaise niinkään se,
mitä elämä tuo eteesi, kuin se asenne,
jonka sinä viet elämääsi; ei niinkään se,
mitä sinulle tapahtuu, kuin se tapa,
jolla mielesi näkee tapahtuneen.

Juuri näinhän se menee. Jokaisella meistä on avaimet omaan oloon. Meistä kukaan ei voi sille mitään mitä elämä eteen antaa, mutta jokainen meistä voi päättää kuinka siihen suhtautuu. Enkä tarkoita sitä, että ei saa surra eikä olla elämälle vihainen, totta kai saa. Mutta loppupeleissä kukaan muu ei voi elämääni parantaa ja tehdä hyväksi kuin minä itse. Jokainen meistä on oman onnensa seppä!

Sitten takaisin todellisuuteen ;)

Menkkoja odotellaan edelleen. Olot voimistuu, enää vuoto puuttuu. Harvoin sitä näin lujasti menkkoja odottaa!! Kaapissa polttelee jo gonalit, oikein sitä tahtois jo päästä pistelemään (enpä olis moista suustani uskonut kuulevani)! Pelottaa ja jännittää. Miten siitä taas nousee jos pettymys tulee? Se on kai se iänikuinen kysymys meille lapsettomille. Ihmeellistä on se, että jostain ne voimat aina vaan löytyy uuteen hoitoon. Mutta niin ihmismieli toimii, jokaiseen päivään ne voimat löytyy!

Olen monesti ajatellut, että alkaisin kirjoittamaan meidän tuleville lapsille. Siis TOIVOTTAVASTI tuleville. Mutta jotenkin en vain uskalla. En tiedä onko se sitten jotain taikauskoa tai jotakin, mutta pelkään vaan niin lujasti sitä, että jos millään lailla tavallaan valmistaudun niiden tulemiseen, ne ei koskaan tule. Niinpä, tiedän, lopputulos on aivan sama, kirjoitan tai en, lapset tulevat jos ovat tullakseen. Pelkään kai niiden kirjoitusten olevan niin kipeää luettavaa jos niitä lapsia ei koskaan sitten tulekaan. Jospa sitten JOS jonain päivänä on raskaana……

Kiitos teille kaikille kommenteista eiliseen postaukseen! Kiitos siitä että ymmärsitte mitä yritin saada sanotuksi. Se on uskomattoman suuri tuki, vaikka se onkin ”vain” virtuaalista!! Eipä meistä lapsettomista varmaan vähiinpäin kaikki turhaan vertaistuen puolesta liputa!

Eipä kai muuta, tänään, tässä ja nyt. Positiivisia ajatuksia teidän jokaisen päivään !