Mä en tiedä uskallanko mä edes hengittää…. me ollaan saatu elämämme ensimmäiset kaksi viivaa!! Eilen tein ensimmäisen testin ja tänä aamuna toisen, eli sehän on sit yhteensä jo 4 viivaa =) Me ei voida ymmärtää eikä uskoa tätä todeksi. Tänään on siis vasta pp9, mutta toissapäivänä iltapäivästä mulle tuli NIIN vahva tunne asiasta että oli pakko tilata netistä testejä ja eilen sitten testata kun menin töistä kotiin. Haaleaakin haaleampi oli viiva eilen iltapäivällä, tänä aamuna jo huomattavasti vahvempi.

 <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Mullahan on se veritesti ens maanantaina ja kyllä mä nyt sinne menen. Viivoista huolimatta mä haluan saada ”kunnon” tuloksen. Soitin klinikalle. En saanut hoitajaa kiinni mutta ihminen joka vastasi puhelimeen sanoi välittävänsä soittopyynnön hoitajalle. No, sitten hoitaja soitti ja oli NIIN fiiliksissä meidän puolesta, sanoi että hänen oli pakko kertoa heti kahvihuoneessa kaikille ja meidän lääkärikin oli meinannu pudota tuolilta =) Hoki vaan puhelimeen että me ollaan niin onnellisia teidän puolesta, kyllä me ollaan tätä odotettu jne. Tuli ihan älyttömän hyvä ja liikuttunu mieli ja viel kun tietää et ne oikeesti elää NIIN mukana!

Ekan ultra ajan antoi myös, se on 3.3. JOS sinne asti nyt päästään. Silloin pitäis jo näkyä montako sikiötä ja kuulua syke/sykkeet! Ihan mitä tahansa voi tapahtua mutta mä laitan kädet ristiin ja pyydän että nyt olisi todella meidän vuoro.