On taas aikaa vierähtänyt viime postauksesta! Oon ihan tarkoituksellakin välttänyt tätä "blogimaailmaa", oon yrittänyt ottaa (edes) vähän etäisyyttä tähän koko asiaan. Tai no, jokainen lapseton nyt tietää kuinka paljon siihen nyt on edes mahdollista saada välimatkaa, mut anyway!

 <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Olo on ihan ok. Kunhan en siis erehdy oikein miettiin tätä asiaa! Niin kauan on aina hyvä kun en näe yhtäkään vauvamahaa enkä kuule yhtäkään raskaus uutista. (Meidän elämässä se on toki melkoisen mahdoton yhtälö saavuttaa pitkäksi aikaa!) Mut eiks sekin oo jo jotain et hengissä ollaan?? Sen verran vielä tuosta hoitoasiasta että mä pyysin lääkäriltä pillerit siihen asti kunnes se viimeinen hoito tehdään. Pääsenpä HUOMATTAVAN paljon helpommalla menkkojeni kanssa ja josko tuo endometrioosikin rauhottuis vähän niiden myötä! (eikä sitäkään parane unohtaa että suljetaan nyt herranen aika sen vahingon mahdollisuus pois! Sehän olis ihan hirveetä jos tulis raskaaksi silloin kun odottaa hoitoa!!! heh.)

Muuten maailma makaa niin kun petaa. Tai no, ei ikävä kyllä ihan aina niinkään…

Just nyt en halua edes ajatella tulevaa hoitoa. YRITÄN olla niin kuin normaali ihminen. YRITÄN siis elää.