Tänään on taas melkoiset maanantai fiilikset. Olo on aika apea viime öisen unen jäljiltä. Näin nimittäin unta että olin raskaana. Sain sellaisen lapun postissa kotiin jossa tiesin olevan testin tulos. Olin ihan varma että siellä lukee ei raskaana, sillä unessa tilanne oli sama kuin todellisuudessakin, että meille oli tehty ivf jossa yksikään soluista ei hedelmöittynyt. Mutta lapussa luki kuin lukikin että raskaana. Siinä minä sitten unessa ihmettelin että miten tässä nyt näin on voinut käydä kun yksikään soluista ei hedelmöittynyt. Olin niin kovin onnellinen. Aamulla todellisuus oli toinen. Niin kuin aina.

 <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Se on jotenkin niin raskasta nähdä tuollaisia unia. Ne on jotenkin niin älyttömän toden tuntuisia ja niissä on NIIN onnellinen raskaudesta. Sitten kun aamulla herää, tää tuska on oikein käsin kosketeltavaa. Tulee entistä katkerammaksi siitä että miksei oikeasti voi käydä niin.

Menkkoja ei edelleenkään kuulu. Huomenna on "viimeinen" päivä kun niiden normaali kierron puitteissa pitäis alkaa. Mutta enpä usko että alkaa, oloja ei nimittäin ole minkäänlaisia. Ja normaalisti kyllä olot alkaa jo hyvissä ajoin ennen menkkoja. Mä vaan niin toivoisin että se kysta homma ei nyt sekottanu mun kiertoa ihan totaalisesti. Ajattelin nyt tän viikon vielä vartoilla ja sitten soittelen klinikalle.

Tämän päivän hyvä asia on se, että muru kävi työpaikkalääkärillä oikein perusteellisessa terveystarkastuksessa ja hän on terve kun pukki J Se on kyllä ihana asia! Menee torstaina vielä lihaskuntotestiin, saas nähdä minkälainen voimanpatti mulla kotona oikeesti onkaan J

Viikonloppu meni raksahommissa ja lauantaina oltiin iltaa istumassa mun entisen koulukaverin luona. Kivaa oli! Siitä on kymmenisen vuotta kun ollaan viimeksi nähty joten juttua riitti J Olutta otettiin ja karaokea laulettiin! Miehilläkin tuntu juttu luistavan, ei olis varmaan ulkopuolinen uskonu että ne näki toisensa ekaa kertaa J Teki hyvää olla lepposassa seurassa ja jaarailla mukavia juttuja. Sunnuntai sitten menikin pääasiassa sohva selässä. Vähän käytiin raksallakin, mutta VAIN pakolliset J

Jotenkin mulla on taas sellanen olo että mun tekis mieli mennä lattialle makaamaan ja hakata käsiä ja jalkoja maahan, kiukutella oikein vanhanaikaiseen lapsimalliin! Mä oon tänään taas jotenkin NIIN katkera tästä asiasta!! Miksei voi olla jo meidän vuoro??!!!

Vaan ei taida auttaa kiukuttelu eikä jalan polkeminen. Lapseton mikä lapseton!! Helvetti!